Tekstikoko aA

Asuminen ja ympäristö

Auringonlasku järvellä
 
 
 

Vesirakentaminen

Ruoppaus

Ruoppauksella tarkoitetaan maa-aineksen ja lietteen koneellista poistamista vesialueen pohjasta. Vedenalaisen kallion louhinta ei ole ruoppausta, ja louhinta saattaa vaatia aluehallintoviraston (AVI) luvan.

Tilavuudeltaan yli 500 m3 ruoppaukselle tulee aina hakea lupa aluehallintovirastolta (AVI). Alle 500 m3 koneellisesta ruoppauksesta on tehtävä kirjallinen ilmoitus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus, PL 297, 33101 TAMPERE) ja vesialueen omistajalle vähintään 30 vuorokautta ennen töiden aloitusajankohtaa. ELY-keskus ilmoittaa vastaanottaneensa ruoppausta koskevan ilmoituksen tai antaa lausunnon. ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voivat antaa tarkempia ohjeita tai kehottaa ilmoittajaa hakemaan 30 vuorokauden kuluessa vesilain mukaista lupaa aluehallintovirastolta. Lupa vaaditaan, jos toimenpiteistä voi aiheutua haittaa esimerkiksi luonnolle ja kalakannoille. Esimerkiksi alle hehtaarin kokoisen luonnontilaisen kaltaisen lammen luonnontilan vaarantaminen on aina kiellettyä ilman aluehallintoviraston lupaa.

Ruoppaustoimenpiteet tulee aina suunnitella ja toteuttaa huolellisesti, jotta mahdollisilta ympäristöhaitoilta ja naapuririidoilta vältytään. Ruoppauksen toteuttaja on vastuussa hankkeen lainmukaisuudesta ja aiheuttamistaan haitallisista seurauksista. Oman rannan kunnostaminen tulee tehdä siten, että haittaa ympäristölle ja naapureille aiheutuu mahdollisimman vähän. Ruoppausmassat tulee sijoittaa sellaiseen paikkaan, etteivät ne pääse valumaan takaisin vesistöön esim. sateiden tai lumien sulamisen yhteydessä ja aallot eivät niitä huuhtele. Ruoppausmassoja ei saa läjittää siten, että niillä kasvatetaan rantatontin pinta-alaa. Luonnollista keskiveden mukaista rantaviivaa ei saa muuttaa. Ruoppauksen tai niiton teettäjä on aina vastuussa toimenpiteestä.

Samentumisen ja muiden ruoppauksesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ruoppaustyö tulisi ajoittaa virkistyskäyttökauden ulkopuolelle. Pieniin ruoppauksiin syksy tai varhainen kevät sopivat hyvin, koska silloin vedenpinnat ovat järvissä yleensä alhaalla ja työ on helpompaa. Isommat ruoppaukset on suositeltavaa tehdä jään päältä, jolloin jää ja maapohja kantavat kaivumassojen kuljetuskaluston.

Vesikasvien poisto ja niitto

Vesikasvit ovat keskeinen osa järviluontoa ja tärkeä vesieliöstön elinympäristö, lisäksi ne myös parantavat veden laatua. Järven rehevöitymisen vuoksi lisääntynyttä vesikasvillisuutta joudutaan kuitenkin usein niittämään tai muulla tavoin poistamaan virkistyskäyttömahdollisuuksien ja maisema-arvojen parantamiseksi. Tiheimpiä kasvustoja harventamalla voidaan myös parantaa veden virtausta sekä kohentaa kalaston ja linnuston elinolosuhteita.

Koneellisesta vesikasvien niitosta tai poistosta tulee ilmoittaa 30 vrk:ta ennen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) ja vesialueen omistajalle. Laajaan vesikasvien niittoon saatetaan tarvita aluehallintoviraston lupa. Laajoja niittoja suunniteltaessa tulee niittokohteelta tehdä perusteellinen kasvillisuuskartoitus. Jos niittoja aiotaan tehdä suojelualueilla, ne tulee suunnitella viranomaisten kanssa yhteistyössä.

Laiturin rakentaminen

Rannanomistajalla on oikeus yksityistä tarvettaan varten rakentaa laituri. Mikäli laiturin koko ylittää 30 m² on sille haettava toimenpidelupa rakennusvalvonnalta. Laiturin rakentamisessa on syytä huomioida, ettei se aiheuta haittaa ympäristölle, naapureille, vesialueen omistajalle tai vesistön käyttäjille.

Laiturin lainmukaisuudesta tai vesilain mukaisesta luvantarpeesta voi pyytää lausunnon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus). Jos laiturista tai laiturin käytöstä aiheutuu vesilaissa tarkoitettua haittaa, tulee sille hakea etukäteen aluehallintoviraston lupa. Haitta voi kohdistua esimerkiksi vesimaisemaan. Luvan saattaa vaatia ympäristöön nähden suurikokoinen laituri. Laiturin rakennustapa vaikuttaa myös luvan tarpeeseen: maapengerlaituri edellyttää lupaa huomattavasti useammin kuin puulaituri.

Lisätetoja laiturin rakentamisesta löytyy ympäristöhallinnon verkkosivuilta tästä.

 

Ojitukset

Pääasiassa 1940-1970 -luvuilla tehtyjen peltojen ojitustöiden yhteydessä perustetut ojitusyhteisöt velvoittavat edelleen monia hyötyalueiden kiinteistöjä ylläpitämään ja kunnostamaan hallinnoimiaan ojia. Ojitushankkeiden valmistuttua asiakirjat on luovutettu useana kappaleena ojitusyhteisöiden omille jäsenille. Alkuperäiset asiakirjat on säilytetty myös valtiolla, koska valtio on ollut aikoinaan suunnitelmien ja usein toteutuksenkin taustalla. Hankkeiden kansiot ovat säilytyksessä ELY-keskusten arkistoissa ja osa Kansallisarkistossa, joista niitä voi kysellä. Tietoja on nyt alettu siirtää myös karttapalveluihin.

Ojitushankkeiden asiakirjoja skannataan sähköiseen muotoon ja samalla ojitusyhteisöiden sijainnit lisätään digitaalisiin karttapalveluihin. Yksittäinen maanomistaja tai kunnostusta suunnitteleva yhteisö voi aloittaa ojitusyhteisön metsästämisen ja herättämisen karttatarkastelulla. Karttapalvelusta pystyy etsimään kohdan, johon kunnostusta suunnitellaan ja sitä kautta löytyy tieto ojitusyhteisöstä. Karttapalvelusta löytyvällä ojitusyhteisön nimellä sekä hankkeen toimitusnumerolla voi kysyä asiakirjoja alueellisesta ELY-keskuksesta tietopalvelupyynnöllä.

Karttapalveluun on pääsy myös

Aineisto (Ojitusyhteisöt) on myös tarkasteltavissa:

Uudesta karttapalvelusta löytyy aluksi digitoitua tietoa Etelä-Pohjanmaan, Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskusten alueilta. Myöhemmin aineisto täydentyy muiden ELY-keskusten tuottamalla tiedolla. Ojitusyhteisöjä on valtakunnallisesti tuhansia, joten aineisto päivittyy seuraavien vuosien aikana monelta suunnalta Suomea.

 
 
 

Sivua päivitetty: 12.10.2020